Welcome to heartbreak

Sanotaan näin: Kanye Westin uudella levyllä on hyviä biittejä.

Sanotaan näin: Trivento Shiraz Malbec on ihan hyvä viini.

Mutta se ei tietenkään kerro kaikkea. Kanye West on varmasti yksi rikkaimmista räppituottajista (En jaksa tarkistaa wikipediasta.) ja muutenkin Todella Kuuma Nimi. Ja häneltä tuli juuri uusi levy (long play: 808s and Heartbreaks) täynnä tavaraa, kokonaisuudessaan enemmän tai vähemmnän tunnin verran.

Aloitan taas lauseen väärin (onks tää joku konjuktiivi  vai mikä?): Ja onhan tämä ihan perkeleen hyvä levy! Jos siis kuuntelee pelkkiä soundeja. Autotunella väännetty räppi/laulu kuulostaa robotilta ja kun siihen yhdistää sanat, koko homma kuulostaa robotilta, joka on oppinut tuntemaan, mutta pelkästään omahyväisyyttä. Miten kukaan voisi tuntea meitsii ja kaikki vihaa meitsii ja meitsi kuulostaa robotilta: kauheeta, missä menin vikaan!

Kanye ”laulaa” siitä, miten kamalaa on olla menestynyt MUTTA yksin ja miten kamalaa on olla kuuma jäbä MUTTA yksin. Tyttöystävä (Robocop) on jättänyt ja nyt sitä ollaan niin yksin, niin yksin. Elämäni tarina on yksi maailman kylmimmistä tarinoista, sanoo Kanye Hawaijin studiostaan (ja Monacon asunnostaan) käsin. Kyllä lämmittää mieltä, eikö vain? Joulun henki jne.

Tervetuloa sydänsuruun. Kaveri näytti kuvia lapsestaan, en pystynyt ite näyttää kuin kuvia kartanostani. Aito lainaus. Hajottaa, hieman. Empatiat täysin Kanyen puolella, varsinkin seksististen ”mä voin saada sut tulemaan ja menemään”-läppien jälkeen. Hieno mies, kova panemaan (autotunet paukkumaan ja miljonaäärikaverit fiittaamaan).

Ja tän levyn jälkeen ei täydy todellakkaan tarvitse huutaa PARANOID! vaan suorilta ”Soittakaa Kanyen Paranoid!”, koska: Hieman hyvä biisi. Kaikki toimii, paitsi ne läpät. Kanye on vienyt robottiläpän liian pitkälle. Tällä levyllä laulaa aspergerinsyndroomasta kärsivä julkimo, joka ei ajattele toisten tunteita vaan itseään ja omiaan. Siis yhdysvaltalainen rap-kulttuuri äärimmilleen vietynä, niin muodon kuin sisällönkin tasolla. Ja juuri sen takia tämä on niin täydellinen teos. Muoto ja sisältö ovat täydellisen harmonisessa suhteessa. Kultainen leikkaus on tapahtunut tuotantovaiheessa, Kanyen äänestä on leikattu se 1,6 osuus pois ja jäljelle jätetty vain täydellisyys.

Mutta siis. Levyllä soundi on niin kohdallaan kuin vain voi olla. Siitä ei pääse mihinkään. Mutta vika on sama kuin Trivento Shiraz Malbecissa. Jälkimaku on ihan paska.

Mainokset
Published in: on 12.12. 2008 at 3:15  Jätä kommentti