Mustikkamaan syyssatoa

Viimeaikainen viinipaastoni päättyi juhlavasti, kun join lahjaksi saamani peräti 11 euron viinipullon. Sen täytyy olla ylivoimaisesti kallein punaviini, johon olen koskaan tutustunut. Tasapainottaakseni tilannetta ostin arkipäivän iloksi Serenata Merlot’a (Chile; 5,50 €), jonka paha kaksoissisar arvosteltiin jo aikoja sitten.

1. lasi: Poikkeuksellisesti kirjoitan arvostelua viiniä juodessani. Ryystäessäni äänekkäästi ensimmäistä lasillista voin heti todeta, ettei viini ole alle kuuden euron parhaimmistoa, toisin kuin mainitaan tuparilahjaksi saamassani Viinistä viiniin -kirjassa (Berglund, Rinta-Huumo). Mustikkainen aromi halvassa viinissä ei ole todellakaan positiivinen piirre. Että haistakaapa vaan kurttukeppiäni, Berglund ja Rinta-Huuma.

2. lasi: Tilanne kuitenkin elää. N.W.A. pauhaa taustalla, ja tunnelma alkaa hiljalleen kohota. Ainakin se on tullut selväksi, ettei viinistä kannata maksaa yli kymmentä euroa. Olihan se 11 euron punkku varsin hyvää ja kiitos asianomaisille, mutta miksi maksaa 11 euroa, kun samalla hinnalla saa hyvää perussettiä kaksi pullollista? En välttämättä tarkoita tällä Serenata Merlot’a, mutta kuitenkin. Tänäänkin joku herrasmies osti Alkossa kaksi pulloa jotain espanjalaista yli kympin punaviiniä. Piti oikein vieressä kyyneliä pidätellä, kun läheinen Don Sancho -lokero oli täpötäysi.

3. lasi: Kämpässä on alkamassa syntymäpäiväkarkelot. Käsivarttani pitkin kiipeää jonkinlainen hyttynen. Taidankin viettää privaattikarkelot hyttysen, Serenatan ja Eazy-E:n kanssa. Olen nyt hieman yllättäen viettänyt kaksi vapaapäivää keskellä arkiviikkoa, mutta huomenna vastuu ja velvollisuus kutsuvat jälleen. Kapinoin järjestelmää vastaan juomalla tänään krapulahakuisesti. Siitäpähän saavat – päättäjät ja sellaiset – kun olen huomenna toimintakyvytön ja hyödytön yhteiskunnalle. Siitä maksetaan kaiken lisäksi rahaa ts. opintotukea. Valitettavasti sitä varten pitää kerätä jotakin typeriä pisteitä, kuin oltaisiin jossain videopelissä.

Odin ja 4. lasi: Tässä vaiheessa Serenatan maku ei ole vielä parantunut. Ei ole hirveän hyvä merkki, että oli pakko korkata Odin tässä välissä, jotta sain häivytettyä mustikkaista makua suustani. Tylsyys valtaa kuitenkin mielen, ja ajatuksissa pyörii lähinnä naiset ja se fakta, että Serenata-pullosta on vielä yli puolet jäljellä. Missä on seikkailu? Missä on tanssi, huokeat naiset, nauru ja julkinen pahennus? Missä on kossu, kun sitä tarvitaan?!

5. lasi: Nyt viinistä on juotu yli puolet. Maku on edelleen aika kamala, vaikka taustamusiikki ja humalatila ovat jatkuvasti paranemaan päin. Viinin juominen alkaa olla puhdasta suorittamista. Ei nautintoa, ei hauskuutta, ainoastaan puhdasta humalahakuisuutta. Ehkä syöksyn tänään vielä ihmisten ilmoille. Näytän voimani, taikavoimani. Keittiössä alkaa olla paljon ihmisiä. Tunnen kasvot, mutten mieltä. Ei ole mieltä mennä sekaan. Vain minä ja hyttynen. Nyt nautimme Serenata Merlot’a.

6. lasi: Alan menettää otetta taustamusiikista. Pistän oven auki ja nautin puheensorinasta. En tietty osallistu keskusteluun. Porukka on menossa saunaan. Ehkä minäkin sitten joskus, aikuisena viisaana ihmisenä. Tänään yritän sulautua baarissa ihmisjoukkoon, ehkä siihen hiirenloukkoon, joka estää minua menemästä koululle huomenna klo 8.30. Myönnän, että olen elämässäni hukassa. Mutta missäpä muualla sitä nuorukainen voisi ollakaan hukassa? Häpeä alkaa muuttua ylpeydeksi. Ylpeydeksi omasta keskinkertaisuudestaan. Sekin voi olla saavutus: pysytellä normaalin linjan rajassa. Ihmiset hajottivat juuri internetini (istuivat piuhan päälle). En anna koskaan anteeksi, en ole mikään Äiti Teresa.

7. lasi : Internet toimii taas. Olen toimintakykyinen. Olen yhteydessä maailmaan. Kämpässä on ihmisiä, kauniita ja rumia. En tiedä, mihin väliin itse mahdun. Välihuomiona todettakoon, että Serenata Merlot alkaa hiljalleen toimia paremmin. Alan päästä humalaan. Alan olla oma itseni. Minä elän. Lähden lentoon. Kuulennolle.

Seuraava päivä: Serenata Merlot on hirvittävää kusensekaista mukaviiniä. Pääsin kuitenkin varsin päihtyneeseen olotilaan, minkä huomasin viimeistään siinä vaiheessa, kun kotiin palatessani lepuutin itseäni hetkisen eteisen lattialla, kun omaan huoneeseen olisi kuitenkin ollut vielä metrin verran matkaa.

2/5

Mainokset
Published in: on 15.11. 2007 at 18:26  Comments (2)  

The URI to TrackBack this entry is: https://allekuuden.wordpress.com/2007/11/15/mustikkamaan-syyssatoa/trackback/

RSS feed for comments on this post.

2 kommenttiaJätä kommentti

  1. Mutta Pekka miltä sitten sen 11e punaviini mastui?

  2. En mä muista. Vehkeeltä (silleen hyvällä tavalla)?


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: