Kipurajoilla

Tällä viikolla on ollut sellainen olo, että voisin juoda loputtomasti olutta. Siis oikeasti, kaikki maailman oluet. Aika paljon olutta olenkin juonut, mutta päätin välillä keventää mieltäni vaihtamalla alle kuuden euron punaviiniin. Grand Sud Merlot (Ranska; 5,99 €) paljastuikin varsin onnistuneeksi kokeiluksi. Tämän vuoksi ajattelinkin vaihteeksi kirjoittaa arvostelussa itse viinistä.

Aluksi täytyy kuitenkin tarttua viinin miinuspuoleen. Toki on ymmärrettävää, että viinipullot suunnitellaan siten, että ne juodaan kerralla tyhjäksi, mutta luonnonkorkki pitäisi ehdottomasti saada laitettua kivuttomasti takaisin. Nytkin kävi niin, että piti lähteä Sörnäisistä Töölöön kesken viinipullon, ja jouduin vuolemaan korkkia pienemmäksi saadakseni sen takaisin. Kansalaiset barrikadeille! Kierrekorkit kaikkiin viinipulloihin!

Grand Sud Merlotin maku ei herätä samanlaisia intohimoja kuin esimerkiksi uusi Turtles-leffa, mutta se on hyvällä tavalla neutraali. Tämän totesi painostuksestani myös kaksi muuta koekaniinia. Alle kuuden euron punaviinien perisynnistä, katkerasta jälkimausta, ei ollut tietoakaan. Ja niinhän siinä kävi, että pullo juotiin tyhjäksi sujuvan nopeasti, mikä johti akuuttiin humalatilaan.

Kierrettyäni Länsi-Helsingin kokoomussektoreita Etu-Töölöä ja Pikku-Huopalahtea/Munkkiniemeä myöten lähdin rakkaaseen Kallioon juomaan kossua. Tällä kertaa kokemus poikkesi aiemmista melkoisesti. Meinasi nimittäin roska mennä silmään, kun näin ensimmäistä kertaa elämässäni avatun PUOLENTOISTA LITRAN kossupullon. Kun elämä potkii päähän, tällaiset asiat saavat tulevaisuuden näyttämään jälleen valoisalta. Tai pimeältä riippuen siitä, kuinka paljon juo.

Grand Sud Merlotia voi suositella varauksetta. Kipurajoilla pyörivä hinta tosin saattaa pelottaa meitä useimpia vasemmistolaisia, mutta tällä kertaa jopa kannattaa panostaa sen 50 senttiä enemmän. Pikavilkaisu pankkitililleni kuitenkin antoi viitteitä siitä, että kesän viimeiset viinini saattavat olla ne loput alle viiden euron punkut.

Mainokset
Published in: on 27.7. 2007 at 9:28  Comments (3)  

Läpällä kännissä

Halusin elämääni seikkailua, joten otin perjantai-iltana junan Tampereelle. Mukaani otin karvaisen hipin, Ruis-Kossua, olutta ja El Tiempoa (Espanja; 4,80 €). Toki edellisiltana oli otettu kevyt viidentoista alkoholiannoksen suojakänni. Näistä asetelmista oli hyvä ottaa Tampere haltuun.

Reissuun sisältyi alastomia miehiä, kähmintää, suunsoittoa, julkivirtsaamista ja tietysti alkoholin nauttimista. El Tiempo sihahti auki jo junassa. Täytyy Tiempon tappioksi tunnustaa, että kaksintaistelu muiden 4,80 euroa maksavien punkkujen eli Don Sanchon kanssa kääntyi heti ensimmäistä huikasta alkaen Sanchon voitoksi. El Tiempon ainoaksi plussaksi paljastui vähemmän yllättäen alle viiden euron hinta. Silti on vaikea ymmärtää, miksi Alkon Tiempo-lokero on monesti lähes tyhjillään, vaikka hyllyt notkuvat Don Sanchoa.

Tampereesta muistan hämärästi pitkätukkaiset miehet ja rumat rakennukset. Herättyäni hyvissä ajoin lauantaiaamuna jaksoin odottaa peräti kaksi minuuttia ennen aamuoluen korkkaamista. Eihän se olisi käynyt laatuun, että paluumatkalla oltaisiin oltu selvinpäin. Ravintolavaunussa puolestaan kokeiltiin kossukaljan reseptia (puoli tuoppia kaljaa + reilusti kossua). Puolustukseksi täytyy kuitenkin sanoa, että teimme sen ainoastaan läpällä kännissä.

Kolmannen peräkkäisen viinanhuuruisen päivän iltana makasin kalliolaisen yksiön lattialla varmana siitä, etten pysty liikkumaan enää metriäkään samana päivänä. Onneksi paikalla ollut naisväki nosti minut pystyyn ja kertoi, että nyt lähdetään baariin. Ja niinhän siinä luonnollisesti kävi, että löysin itseni muutamaa tuntia myöhemmin Stadin Tähden tanssilattialta kolme naista kainalossani (kyseessä eri naiset). Mietin jälkikäteen, että minun on täytynyt keksiä mahdollisesti maailman hauskin vitsi, jotta skenaario oli mahdollinen. Mutta minullehan se ei ole homma eikä mikään.

Olin läpällä kännissä vielä sunnuntaina, ja nyt kaksi päivää sen jälkeen kärsin edelleen epätodellisesta olosta. Ylläpidin ns. kiertuepäiväkirjaa ja laskin kuluttamani alkoholiannokset torstain ja sunnuntain välillä. Viralliset tulokset vahvistetun tuloslaskennan jälkeen ovat seuraavat:

Torstai: 15 annosta

Perjantai: 22 annosta

Lauantai: 23 annosta

Sunnuntai: 19,25 annosta

Eikös se niin mennyt, että riskikäytön raja eli 24 annosta tarkoittaa vain yhtä päivää eikä viikkoa? Ai niin, eipä tainnut mennä. Mutta onneksi join vain läpällä kännissä, en tosissani.

Published in: on 10.7. 2007 at 14:26  Comments (3)