Ja katossa liskopallo

Eteläafrikkalainen Stony Cape maksaa 5,64 euroa per lesti, mutta sitä saa myös kolmen litran laatikossa, jolloin litrahinnassa säästää vähän yli neljäkymmentä senttiä. Tämän jos olisin viikko sitten tiennyt! Esijuhannusrituaaleihin kuului toki myös suojakännit, jotka vedettiin tällä kertaa oluella. Liian pitkään ei saanut tietysti kukkua, sillä perjantaina piti vielä ehtiä Alkoon hakemaan lisää jumalten nektaria (eli Koskenkorvaa, te sivistymättömät apinat).

Se olikin pitkän viikonlopun (torstaista sunnuntaihin) perusjuoma. Omista ja muiden pulloista viinaksia tuli juotua lähes päivittäin. Mehun kanssa ja ilman, limpparin kanssa ja ilman, pullon suusta ja lasista, ja niin edelleen. Mahdollisuudet viinan kanssa läträämiseen ovat loputtomat, drinkkireseptit toinen toistaan parempia. Jossain vaiheessa meininki taisi päästä lipsahtamaan riettaan humalan puolelle. Viinalla on tosin myös kääntöpuolensa ja hauskanpidolla hintansa.

Maanantai oli ehkä elämäni kamalin päivä. Aamusella yhdet oluet polkupyörää korjatessa vielä menivät — ehkä ne olivatkin omiaan siirtämään tulevaa hieman myöhemmäksi — mutta iltapäivällä korjasikin jo kuolema. Tai niinhän sitä olisi toivonut. Hikeä, pelkotiloja, pakkoajatuksia, käsien tärinää ja kehon yleistä nykimistä. Liskot olivat saapuneet kalliolaiseen yksiöön. Teki mieli syödä, oksentaa ja syödä oksentamaansa, ihan mitä vain, että olo olisi parantunut.

Raitiovaunussa tuntui siltä, että ihmiset tuijottavat ja nauravat, josta en olisi heitä ihmeemmin paheksunut. Näytin varmaankin melko kamalalta ja vainoharhaiselta. Unessa ihohuokosistani valui verta kuin Väinämöisen polvesta. Ystäväni luuli myyrien vallaneen huoneensa. Halusin surmata. Halusin palata ajassa taaksepäin, napata menneisyyden itseltäni viinapullon pois ja ottaa tiukan siivun. Ehkei sittenkään, teinhän faustilaisen kaupan viinapirun kanssa ja lupasin olla enää ikinä juomatta, jos joku vain veisi kammotilan kauas pois.

Kukaan ei sitä tehnyt. Kukaan ei auttanut. Paranoiaa riitti vielä tiistaillekin. Keskiviikkona olin jo parilla tuopilla, tietysti lainarahoilla, todistamassa saksalaisen Felixin seurustelunjälkeistä ja siksi itsetuhoista rännäämistä. Hieno mies, varmasti kova panemaan. Osasin jo hymyillä toisten epäonnelle, tuijottaa ja nauraa.

Mitä tästä kaikesta opimme? Tietysti sen, että ensi juhannuksena uudestaan. En malta odottaa, minulla ja liskokuninkaalla taisi jäädä vähän sanoja vaihtamatta.

Stony Cape, Etelä-Afrikka. 5,64€

Mainokset
Published in: on 30.6. 2007 at 9:13  Comments (2)  

The URI to TrackBack this entry is: https://allekuuden.wordpress.com/2007/06/30/ja-katossa-liskopallo/trackback/

RSS feed for comments on this post.

2 kommenttiaJätä kommentti

  1. Tervetuloa seuraamaan todellista superkonserttia, kun yli 30 miljoonaa levyä myynyt hittikone Toto valloittaa Tampereen.

    Tällä kertaa illan päätähti on maailmanluokan kärkinimi ja valtavaa kiinnostusta herättävä kotimainen lämmittelyakti Nylon Beat, jonka paluuta on odotettu vuosia.

    Vain Riki ja Hjallis uupuu.

  2. Pelkotilat, liskojen yö… Jep jep. Kyllä dokaamisen varjopuolet ovat tulleet, ah, niin kovin tutuiksi. Mutta kiitos vinkistä, nimi pistetty korvan taakse (öö, siis viinin).


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: