Ja katossa liskopallo

Eteläafrikkalainen Stony Cape maksaa 5,64 euroa per lesti, mutta sitä saa myös kolmen litran laatikossa, jolloin litrahinnassa säästää vähän yli neljäkymmentä senttiä. Tämän jos olisin viikko sitten tiennyt! Esijuhannusrituaaleihin kuului toki myös suojakännit, jotka vedettiin tällä kertaa oluella. Liian pitkään ei saanut tietysti kukkua, sillä perjantaina piti vielä ehtiä Alkoon hakemaan lisää jumalten nektaria (eli Koskenkorvaa, te sivistymättömät apinat).

Se olikin pitkän viikonlopun (torstaista sunnuntaihin) perusjuoma. Omista ja muiden pulloista viinaksia tuli juotua lähes päivittäin. Mehun kanssa ja ilman, limpparin kanssa ja ilman, pullon suusta ja lasista, ja niin edelleen. Mahdollisuudet viinan kanssa läträämiseen ovat loputtomat, drinkkireseptit toinen toistaan parempia. Jossain vaiheessa meininki taisi päästä lipsahtamaan riettaan humalan puolelle. Viinalla on tosin myös kääntöpuolensa ja hauskanpidolla hintansa.

Maanantai oli ehkä elämäni kamalin päivä. Aamusella yhdet oluet polkupyörää korjatessa vielä menivät — ehkä ne olivatkin omiaan siirtämään tulevaa hieman myöhemmäksi — mutta iltapäivällä korjasikin jo kuolema. Tai niinhän sitä olisi toivonut. Hikeä, pelkotiloja, pakkoajatuksia, käsien tärinää ja kehon yleistä nykimistä. Liskot olivat saapuneet kalliolaiseen yksiöön. Teki mieli syödä, oksentaa ja syödä oksentamaansa, ihan mitä vain, että olo olisi parantunut.

Raitiovaunussa tuntui siltä, että ihmiset tuijottavat ja nauravat, josta en olisi heitä ihmeemmin paheksunut. Näytin varmaankin melko kamalalta ja vainoharhaiselta. Unessa ihohuokosistani valui verta kuin Väinämöisen polvesta. Ystäväni luuli myyrien vallaneen huoneensa. Halusin surmata. Halusin palata ajassa taaksepäin, napata menneisyyden itseltäni viinapullon pois ja ottaa tiukan siivun. Ehkei sittenkään, teinhän faustilaisen kaupan viinapirun kanssa ja lupasin olla enää ikinä juomatta, jos joku vain veisi kammotilan kauas pois.

Kukaan ei sitä tehnyt. Kukaan ei auttanut. Paranoiaa riitti vielä tiistaillekin. Keskiviikkona olin jo parilla tuopilla, tietysti lainarahoilla, todistamassa saksalaisen Felixin seurustelunjälkeistä ja siksi itsetuhoista rännäämistä. Hieno mies, varmasti kova panemaan. Osasin jo hymyillä toisten epäonnelle, tuijottaa ja nauraa.

Mitä tästä kaikesta opimme? Tietysti sen, että ensi juhannuksena uudestaan. En malta odottaa, minulla ja liskokuninkaalla taisi jäädä vähän sanoja vaihtamatta.

Stony Cape, Etelä-Afrikka. 5,64€

Mainokset
Published in: on 30.6. 2007 at 9:13  Comments (2)  

Suoritushumalan alkeet

Keskikesän juhla oli ovella. Minä olin Alkon ovella. Juhannusviinien ostaminen ei ollut mikään helppo homma, sillä tällä kertaa halusin panostaa laatuun, ts. hinta yli 5,50 euroa. Punaviiniksi valitsin chileläisen Serenata Cabernet Sauvignonin (5,69 €), mutta herra Hyde sai minut ostamaan myös Väkevää Päärynäviiniä (Suomi, 4,98 €). Eikä varmaan tarvitse erikseen mainita, että ostin myös pullon Koskenkorvaa.

Mitä on suomalaisen miehekkään miehen juhannus? Se on sitä, että ostetaan kaksi koria Karjalaa ja Suomiviinaa, ajetaan perheen kanssa omalla autolla Etelä-Savoon mökille, vedetään känni, grillataan makkaraa, poltetaan punaista norttia, lämmitetään rantasauna, pistetään naapurin 17-vuotias friidu paksuksi, haukutaan akat, uhotaan alasti ja lopuksi hukutaan. Koska miehekkyyteni on kuitenkin ollut viime aikoina kyseenalaista, en näin tehnyt, vaan jäin rakkaaseen pääkaupunkiimme vetämään rehellisen neljän päivän rännin.

Serenata korkattiin jo torstaina. Alkumaku on hyökkäävä. Siihen verrattuna jälkimaku vastaa kuitenkin ydinsotaa. Kullin maku oli vahvasti läsnä. Chileläiset halpisviinit ovat tähän mennessä olleet varsin onnistuneita kokeiluja, mutta Serenata menetti uskoni tuohon viinien luvattuun maahan. Viini on ehdottomasti kauheimpia alle kuuden euron punaviinejä, mitä olen siemaillut. Ja olin vieläpä valmiiksi kännissä korkkaushetkellä!

En antanut epäonnistuneen kokeilun hillitä itseäni, vaan lähdin avoimin mielin juomaan seuraavana päivänä kossua, olutta ja päärynäviiniä. Väkevä Päärynäviini oli onnistunut valinta, sillä juotuani sen äärimmäisen nopeasti pääsin ihanteelliseen humalatilaan, joka ei vaatinut edes väkeviä seurakseen. Viinin mausta ei ole juurikaan muistikuvia. Tulipahan jälleen todistettua, ettei humalaisia ihmisiä ja trampoliinia saisi päästää lähietäisyydelle. Noudatimme sentään jotain suomalaisia juhannusperinteitä, sillä kolme eri ihmistä vuoti verta ja yhden jalkaa piti käydä kuvauttamassa ensiavussa.

Join vielä kaksi seuraavaa päivää kossua ja olutta vahingossa. Sunnuntaina tulin kokeilleeksi minulle uutta päihtymistyyliä: suoritushumalaa. Suoritushumalan aikana ei saa hymyillä liikaa, jos lainkaan. Nauraminen enteilee jo epäonnistumista. Humaltuminen humaltumisen takia on suoritushumalan päätavoite. Suoritushumalani saavutin tekemällä oman ennätykseni: ”nautin” yli kymmenen olutta ja hieman konjakkia reilun kolmen tunnin aikana. Yhden oluen juomiseen käytettävä aika täytyi laskelmoida tarkasti. Alussa se ei vaatinut kuin viitisen minuuttia, mutta lopussa ote pääsi vähän lipsumaan. Matka on siis vielä pitkä täydelliseen suoritushumalaan. Täysin onnistunut lopputulos vaatii ankaraa treeniä ja tinkimistä toissijaisista asioista, kuten ihmissuhteista, työelämästä ja vuokranmaksusta.

Juhannus pähkinänkuoressa: Serenata Cabernet Sauvignon maistuu kullilta ja Väkevästä Päärynäviinistä pääsee tukevaan känniin. Näiden havaintojen saaminen oli melkoinen fyysinen koettelemus, joten parempi antaa niille arvoa.

Published in: on 27.6. 2007 at 17:19  Comments (4)  

Cowabunga

Tämän tekstin on laatinut teini-ikäinen mutanttininjakilpikonna Raphael, jonka moni varmasti muistaa 80-luvun Turtles-sarjakuvista, hieman kesymmästä tv-sarjasta tai 90-luvun alun kokopitkistä elokuvista. Toimitus ei ota vastuuta Raphaelin kielenkäytöstä tai mielipiteistä.

Ei oltu hetkeen jätkien kanssa nähty. Ajateltiin, että voitaisiin katsoa yhdessä kaikki kolme leffaa, jotka me tehtiin aikoinaan. Ei oltu niitäkään nähty varmaan kymmeneen vuoteen. Kutsuin siis Leonardon, Donatellon ja Michelangelon viemäriini viettämään elokuvapäivää. Toki tehtiin pitsaa. Kaulinta ei ollut, joten taikinan kaulimiseen piti käyttää kossupulloa. Ja olihan meillä muitakin pulloja. Jätkät olivat ostaneet aika paljon olutta, kossua ja viiniä. Meitsillä oli olutta ja pullo SORBUSTA (Suomi; 4,98 €). Tiesittekö muuten, että ’eepos’ on takaperin ’sopee’ eli soppa ranskaksi? Melkoinen eepos päivästäni tulikin.

Vaikka Silppuri on viettänyt viime vuosina hiljaiseloa, piti meidän kuitenkin olla varuillaan. Oli siis aseetkin messissä. Ninjaket, sai-tikarit, nunchakut ja keppi. Elokuvat olivat tietenkin rautaa. Fanimme ovat väärässä, jos väittävät ykkösen olevan elokuvista paras. Kakkososassa homma jalostui täydelliseen muotoonsa. Turtles-trilogia on ihan kuin Kummisetä-trilogia. Kakkonen on paras, mutta kolmosessa homma vähän lässähtää. Mutta kyllähän senkin leffan tekeminen oli aikoinaan ihan hauskaa. Päästiin jätkien kanssa hermolomalle Japaniin ja sellaista. Kaikkein ikimuistoisin hetki oli, kun päästiin kakkososassa tanssimaan Vanilla Icen esittämän Ninja Rapin tahdissa. Go ninja, go ninja, go ninja, go!

Aika pitkään mentiin ihan vaan olut- ja kossulinjalla, mutta jossain vaiheessa päivää Sorbuskin avattiin. Totinen Leonardo vähän pyöritteli päätään valinnalleni, mutta minä oman tieni kulkijana omistauduin Sorbukselle sataprosenttisesti. Oltiin uskaltauduttu pitkästä aikaa maanpinnalle ja kiivettiin eräille kallioille nauttimaan virvokkeita. Mike joi bissee, Don joi bissee ja Leo jotain leikkiviiniään. Kaduilla ihmiset olivat vähän ihmeissään, kun ei helteen vuoksi edes laitettu nahkatakkeja päälle. Mutanttininjakilpikonnat ovat selvästikin vieras ilmiö helsinkiläisille perustallaajille. Myös ninjaliikkeet paikallisen kerrostalon ala-aulassa nostivat kylmän hien paikallisen väestön otsalle.

Sorbus oli kokemuksena jälleen erittäin mielenkiintoinen. Leonardo sitä vähän disautteli, mutta meitsille soppa upposi yhtä hyvin kuin pari vuotta sitten. Makua on aika vaikea kuvailla. Teidän on otettava siitä itse selvää. Vähän niin kuin punkun sekaan olisi lorautettu vissyä ja marjamehua. Vähän niin kuin Hannibal, mutta vieläkin ei-viinimäisempi. Tarjoilulämpötila oli tällä kertaa mittarin näyttämät 27 astetta. Toki etikettiin kuuluu nauttia Sorbus suoraan pullon suusta. Viinilasi ei tee oikeutta Sorbuksen pihlajaiselle aromille.

Mentiin myöhemmin Koskenkorva-siivujen rohkaisemana Alppipuistoon ns. nojailemaan. On tietenkin sanomattakin selvää, että vientiä riitti jopa niin paljon, että teini-ikäisellä kilpikonnalla meinasi mennä Sorbus väärään kurkkuun. Tässä vaiheessa saimme Tikulta viestin, jonka mukaan Silppurin kätyrit olivat vallaneet tanssiravintola Stadin Tähden. Maailman pelastaminen oli jälleen edessä. Lähdettiin jätkien kanssa ottamaan Städärin tanssilattia haltuun. Ja niinhän siinä lopulta kävi, että Silppurin ilkeämielinen joukkio paineli virtsa manttelissa karkuun, kun neljä mutanttininjakilpikonnaa tanssitti tyttöjä ja toisiaan.

Kyllä tässä hommassa on tärkeintä säilyttää tietty lojaalius ja nöyryys. Ei maailmaa pelasteta hätiköimällä tai yksin, vaan siihen vaaditaan kilpikonnayhteistyötä ja mestari Tikun ohjeiden noudattamista. Joskus kun sä olet vetänyt pataan kahtakymmentä Foot-klaanin jätkää, sä saatat kuvitella olevasi maailman napa. Tosiasiassa yksikin harhaliike olisi voinut johtaa kadotukseen, loputtomaan pimeyteen. Siksi täytyy pitää yhtä joka asiassa. Jos joku juo siivun kossua, muidenkin on juotava. Näin mestarimme meille opetti. Lojaalius, siitä on Turtle Power tehty.

Published in: on 11.6. 2007 at 22:50  Jätä kommentti  

Experiments in green

Me halpojen viinien harrastajat olemme kuin Natsi-Saksan kuolemantohtorit, jotka tekivät kammottavia ihmiskokeita tieteen nimissä. Tällaisia oli luvassa kolmin kappalein, kun lauantaina päätimme juoda pari viiniä Turtles-elokuvatrilogiaa katsellen. Aikuisten miehen hommaa, varsinkin kun pizzapohja piti kaulia Koskenkorva-pullolla. Puolen litran pullo on muuten täydellisen kokoinen, kolmevitonen on tähänkin tarkoitukseen liian pieni.

Oma viinivalintani oli teeman hengessä vihreä omenaviini nimeltään Omppu. Kotimainen leka lukeutuu Alkon halvimpiin, hintaa pullolla on vain 4,39! Toki halpa hinta kostautuu matalammalla alkoholiprosentilla (11,5 t-%), mutta kyllähän siitä oheisjuomilla ryyditettynä känniin tulee. Suosittelen aloittamaan juomisen jo vähän puolenpäivän jälkeen.

Toisin kuin Turtles-elokuvat, Omppu paljastui ihan onnistuneeksi kokeeksi. Ainakin jos tykkää siideriltä maistuvista viineistä. Makeista juomista huolimatta ilta meni aikalailla peruskaavan mukaan. Hirveät pohjat, Städäri haltuun ja kävellen kotiin. Mimmit toki koko ajan kuumana, mutta korkean moraalin takia nukuttiin yö poikaporukassa vierekkäin.

Perusmeininkiä oli sekin, että vaikka sunnuntai piti olla selvinpäin, ihmiskoe muuttui eläinkokeeksi karmivan apinalauman seassa Kaivopuistossa. Tuloksettomaksi ei tasoittelupäivä jäänyt, sillä selvitimme saako maksimissaan kahdeksantoistavuotiaan pojan yllytettyä lyömään yli kolmekymppistä hippiä, jos ilmassa lentelevät ”Toi jäbä sanoi sun mutsia huoraksi!”-tyyppiset lausahdukset. Ja lentelihän se nyrkkikin sitten lausahdusten seassa. Onneksi vain kerran ja vain yhteen suuntaan, muuten olisi rekisteriin tullut muutakin kuin syyte terassin haltuunotosta.

Viikonloppua dominoinut vihreä väri on vaihtunut puistossa istumisen tuloksena punaiseen, joka peittää kasvojani ja käsivarsiani. Ensi kesänä aion hankkia jo toukokuuksi suojaavan denarusketuksen. Syvän ruskea iho ei pala ja näin juopottelu on turvallisempaa. Aurinkorasva ei sovi imagoon muilla kuin bikinitytöillä. Eivätkä ne — tytöt eikä bikinitkään — taas sovi puistokemistin imagoon.

Omppu, Suomi. 4,39€

Published in: on 11.6. 2007 at 13:17  Jätä kommentti  

Viña Bondad revisited

Kesä on saapunut meitä viihdyttämään. Sen kunniaksi ostin noin vuoden tauon jälkeen valkoviiniä ja pullon jo aiemmin arvosteltua Viña Bondadia (Espanja; 5,30 €). Tajusin muuten, että melkein kaikki parin edelliskuukauden sisällä arvioimani viinit ovat olleet espanjalaisia. Hieno maa, hienoja panimoita. Viinien kanssa nautin luonnollisesti itseäni huonommasta seurasta, tanssivista kääpiöorjista, villieläinsafarista ja kuukävelystä. Toisin sanoen hieman turhankin rutiininomainen lauantai.

Valkoviinin join asianmukaisesti taskulämpimänä ja ärsyyntyneenä siitä, että pankkiautomaatti ei hetkeä aiemmin syöttänyt minulle lainkaan rahaa, mutta veloitti summan kuitenkin tililtäni. En viitsi edes vaivautua mainitsemaan viiniä nimeltä, sillä se kuitenkin saisi tilanteeseen liittyvien kärsimysten johdosta järkyttävän huonon arvosanan. Joku tsekkiläinen se oli, etsikää itse ja välttäkää Hakaniemen Sokoksen ottopistettä.

Kuten aiemmin on mainittu, me viinimestarit kykenemme seuraamaan hakusanoja, joilla blogiimme on löydetty. Vaikka eduskuntavaalihuuma onkin jo laantunut, Paavo Väyrysellä on silti paikka monen internetin käyttäjän sydämessä. Kyllä siinä aikuiselle miehellekin tippa vierähtää silmäkulmaan, kun huomaa, että sivustolle on löydetty hakusanoilla ”paavo väyrynen on ruma” ja ”väyrynen pitää homopojista”. Tunnistatko itsesi? Lisäksi sivusto on houkutellut viime aikoina varsin mittavan määrän aikuisviihteen epätoivoisia etsijöitä. Hakusanoja mainitakseni:

 

naista panetaan
hjallis vitun maku
pönäkän miehen mulkku
kapteeni amerikka hinkkaa miestä

Varsinkin kaksi viimeksi mainittua hakusanaa nostivat tuntuvasti arvostustani suomalaisten internet-käyttäytymistä kohtaan. Tunnistatko jälleen itsesi?

Viña Bondad maistui samalle kuin aiemminkin, mutta tällä kertaa sen pisteitä ei laske edellisen nauttimisen ohessa katsottu Mustan laguunin hirviö. Siinä on kuulkaas huono elokuva. Eikä edes viihdyttävällä tavalla huono. Viña Bondadia on helppo suositella esimerkiksi hääpäiväviiniksi, koska 1) se on halpaa, 2) pullossa on luonnonkorkki, 3) sen voi juoda nopeasti ja 4) pullo ei näytä naurettavalta. Viinin tuoksu, ulkonäkö ja maku ovat sitä perusjalkahikeä, mihin on tämän vuoden puolella totuteltu.

Kesä jatkuu ja yritän kiivaasti keksiä, mistä saisin rahaa viineihin Suomen lain puitteissa. Koska lämmin alle kuuden euron punaviini ei välttämättä ole huikea makuelämys helteisellä säällä, on mahdollista, että repertuaarimme laajenee tilapäisesti joihinkin muihin alkoholijuomiin. Älkääkä peljätkö, tietenkin halpoihin juomiin. Voinen paljastaa alustavasti, että ensi viikonloppuna on tiedossa Teenage Mutant Ninja Turtles -painotteinen lauantaipäivä, jonka yhteydessä ajattelin nauttia vanhaa pihlajaista klassikkoa. Täydennä vihjeiden perusteella: S____S

Published in: on 5.6. 2007 at 14:39  Jätä kommentti