Tosi-tv:n kirous

Mitä tapahtuu, kun nörtit juovat keskenään tai hyvässä lykyssä jopa naisten seurassa? Se selvisi minulle, kun korkkasin ensimmäistä kertaa elämässäni Don Opas (Espanja; 4,95 €) -pullon. Yritin samalla keksiä syitä sille, miksen ollut vielä maistellut näinkin huokean hintaista punaviiniä. Eipä sille hyvää syytä löytynyt. Mutta siinäpä oiva syy korkata Don Opas eräänä samettisen aurinkoisena perjantai-iltana.

Punaviinin kanssa voi nauttia myös videopelejä. Vaikken ollut vielä nautiskellut pisaraakaan alkoholia, en silti tajunnut laittaa Guitar Hero -ohjaintani esim. muovipussiin, vaan heitin sen reteästi selkääni ns. Bruce Springsteen -tyyliin ja hyppäsin bussiin. Siinä saikin sitten hätistellä tyttöjä koko viisitoistaminuuttisen matkan ajan, kun olin niin cool. Tai ainakin kuvittelin niin, kun suljin silmäni.

Ensimmäinen lasillinen Don Opasta maistui käyneelle virtsalle. ”Hyi vittu, tällaista en ole maistanut sitten Don Hugon”, muistan todenneeni. Onnekseni auki unohtunut kierrekorkki (Don Opasta saa muuten sekä kierre- että luonnonkorkilla riippuen myymälästä) jalosti viinin makua sen verran, että sen joi ihan kivuttomasti loppuun. Vähemmän yllättäen viimeiset huikat maistuivat jo varsin miellyttäviltä. Tässä vaiheessa videopelit oli jo pelattu, ja miesvaltainen seurueemme seurasi silmä (ja joku muu) kovana amerikkalaista Kaunotar ja nörtti -show’ta. Totesimme yksimielisesti, että kyseinen reality menee metsään siinä, että porukka yrittää esittää niin nörttiä, mutta ei ole sitä luonnostaan. Yritetään heittää joku nolo tanssi ja kertoa, miten hyvin koodaaminen sujuu, mutta tosinörtin ominaisuudet kilpailijoilta puuttuvat. Kukaan ei esimerkiksi alkanut puhua tytöille porealtaassa Kapteeni Amerikasta.

Sen sijaan minä puhuin. En porealtaassa, mutta kuitenkin. Baarissa maltoin melkein hillitä itseni, mutta viimeistään yöbussissa kamelin selkä katkesi. Ja siinä samassa näytin vähän muille matkustajille Guitar Hero -ohjaimen pull off – ja hammer-tekniikoita. Vielä nörtimpi toverini kyseli vähän downpickauksesta, mihin vastasin, että kynteni pitäisi olla pidemmät, jotta se onnistuisi kunnolla. Ja TAAS sai hätistellä tusinoittain naisia ympäriltä. Olinkohan cool vai olinkohan cool?

Don Opasta voi suositella hintansa puolesta kaikille viinin ystäville. Suosittelen kuitenkin nautiskelemaan jotain muuta alkoholia (kossu, kossu!) ennen pullon avaamista, jottei ensimmäinen lasillinen nosta päivän lounasta kurkkuun. Siitä eteenpäin viinin nauttiminen onkin yhtä juhlaa, jos on osannut valita seuransa yhtä nörttipainotteisesti kuin minä tahdosta riippumattani yleensä teen. Don Opas ja Kapteeni Amerikka kulkevat käsi kädessä.

3/5

Mainokset
Published in: on 21.5. 2007 at 20:08  Comments (2)  

Kossu, kossu

Vappu tuli ja meni. Minä tulin ja menin koko vapun vähän minne sattuu, enkä koskaan päässyt perille. Tällaiset isot, koko kaupungin kattavat bileet ovat aina petollisia, koska minunlaisillani sulavilla seuramiehillä — naurakaa vaan! — on aina hirveästi vientiä.

Tälläkin kertaa olin lupautunut vähän joka paikkaan, mutta kovasta yrittämisestä jäin jotenkin aina puolitiehen. Tai no, kerran pääsin sinne minne piti, mutta isäntäväen juomavaraston hyödyntämisen jälkeen koimme tähdelliseksi vaihtaa maisemaa. Perussetti siis.

Huipennuksen tämä vapun yrittäminen sai kuitenkin kyseisen episodin jälkeen, kun etsimme anniskeluravintolaa aamuöisestä Kalliosta. Koko matkan keskustasta Kuudenelle linjalle kaverini kehotti vastaantulijoita lähtemään messiin, yrittämään edes, ilman yrittämistä ei voi onnistua, hei oikeesti, yritetään edes! Ja minä toki kyselin valosapelleista.

Suhtautumiseni vappuun on aina ollut kaksijakoinen, onhan kyseessä kuitenkin mukahassuttelun ja julkijuopottelun virallinen juhlapyhä. Vaikka miten epähauskoina hassuja hattuja ja hulvattomia hiuslisäkkeitä pitäisikin, aina siihen ottaa itsekin osaa juuri jonkun tosihauskan valosapellijutun muodossa.

Siihen se juominen johtaa, periaatteiden hylkäämiseen. Tällä kertaa nautin kuitenkin sekä jutun otsikon nimeämiä aineita (ananas-appelsiinimehun kera, suosittelen!) sekä sivujenkin mukaista, kohtuullisen kallista viiniä. Cono Sur Tocornal Cabernet Sauvignon on muiden chileläisten halpisviinien (5,75€) tapaan Alkon alle kuuden euron valikoiman parhaimmistoa. Myönnetään, Don Sanchoa on helppo ostaa, mutta jos haluaa tehdä edullisen vaikutuksen, on tämä ehkäpä parempi valinta.

Nyt, kun vappu on saatu hoidettua alta pois, voi kesänkin kunnolla aloittaa. Vaikka punaviini ei ehkä olekaan kovin kesäinen juoma, tullee sitä juotua ihan riittävissä määrin. Vaihtelun vuoksi ajattelin kuitenkin tutustua myös vaaleampiin vaihtoehtoihin. Jos lukijakunnalla — naurakaa vaan, kyllä tätä joku lukee! — on ehdotuksia alle kuuden euron valkoviineistä, laittakaa ihmeessä viestiä tännepäin.

Tiesittekö, että valosapelli on espanjaksi espada de luz? Ehkä voimme kaikki oppia tästä jotakin. Ensi kertaan, mahalo!

Cono Sur Tocornal Cabernet Sauvignon, Chile. 5,75€

Published in: on 7.5. 2007 at 12:26  Comments (4)  

Don Sancho – viinien virtsanpylväs

Kuten useimmat varmasti tietävät, äskettäin vietettiin suurta työväenjuhlaa vappua. Juhlaa, jonka merkitys on vaihtunut hiljalleen työväenjuhlasta anarkistien hakkaamiseen. En kuitenkaan vappuaaton Alko-reissullani vaivannut asialla sen enempää päätäni, vaan noudin miehekkäästi kaksi pulloa viiniä ja pullon kossua. Kippis vaan, kenelle nykyään sitten kuuluukaan skoolata.

Koska vapussa oli ainakin joskus kyse köyhän työväestön muistamisesta, ostin heidän kunniakseen vain alle viiden euron punaviinejä. Magyar Édes Vörös Bor (Unkari; 4,87 €) onkin jo ”arvioitu” blogissa aiemmin, mutta klassikoiden klassikkoa, Don Sanchoa (Espanja; 4,80 €) on tietoisesti säästelty. Nyt on kuitenkin aika. Nyt on aika näyttää, mihin tämä hinta-laatusuhteeltaan erinomainen laatuviini pystyy.

Don Sancho on toivottavasti kaikille tuttu juttu. Jos jostain syystä ei, tämän arvostelun jälkeen on syytä olla jo matkalla viinaskauppaan. Viinin maku on mieto, ei kylläkään järin palkitseva, mutta sanotaanko että riittävä hintaansa nähden. Don Sanchoa on helppo juoda ja vielä helpompi ostaa. En ymmärrä, miksi maailmasta löytyy ihmisiä, jotka ostavat El Tiempoa, kun Sanchoa saa kuitenkin samaan hintaan. Lisäksi Sanchon eduksi lasketaan suorastaan hengästyttävä etikettitaide (check out those bitches) ja etiketistä löytyvä mukahauska tarinanpätkä, jossa herra Don Sancho ottaa kitaransa esiin ja viihdyttää viinipöhnässä olevia naisia. Tällaista minä kutsun aidoksi viinikulttuuriksi.

Kossuni juon aina raakana. En minä nyt varsinaisesti tuomitse heitä, jotka lirauttavat kossun sekaan hieman mehua, maitoa, piimää tai muuta sellaista, mutta omista periaatteistani pidän kiinni. Kossulla ei kuitenkaan ollut varsinaisesti tekemistä sen kanssa, että pari kuukautta sitten Hämeenlinnassa kyseenalaista mainetta niittänyt vaaleanpunainen mäkihyppypukuni teki näyttävän paluun vappuna. Veikkaan, että Hämeenlinnan-reissulakin juotu Magyar Édes Vörös Bor sai minussa aikaan nostalgisen reaktion, jonka seurauksena lähdin kesken iltaa kotiin vaihtamaan vaaleanpunaisen juhlapukuni päälle.

Suhtaudun vähän kaksijakoisesti siihen, että nuoret naiset tuntuvat olevan varsin innostuneita likaisesta ja kaikin puolin hävyttömästä mäkihyppypuvustani. Molempina kertoina, kun olen pitänyt pukua ylläni julkisella paikalla, olen saanut osakseni kaipailevia katseita, halauksia, kättelyä ja kehuja. Vaikka en naisten suhteen ronkeli olekaan, suhtaudun silti vähän epäilevästi naisiin, jotka kokevat vetoa likaisiin, vaaleanpunaisiin mäkihyppypukuihin.

Vappuyö huipentui käsittämättömään episodiin, jonka päätökseksi heräsin puistosta puoli kuuden aikaan aamulla samainen puku päälläni. Ulkoilman tärkeyttä ihmisen jaksamiselle ei voi liikaa korostaa. Silti täytyy myöntää, että vuorokaudenaika ei ollut ehkä ihan paras mahdollinen (klo 3.30–5.30) kauneusunille jossain epämääräisessä pusikossa, varsinkin kun lämpötila taisi käväistä pakkasen puolella. En ilmeisesti saanut unista tarpeekseni, vaan nukahdin jokin aika myöhemmin uudestaan, tällä kertaa ihan väärään suuntaan lähteneeseen linja-autoon. Mitähän sitä on taas päässä pyörinyt.

Mutta nyt takaisin viiniin. Kollegani oli tulostanut vappua varten toistaiseksi tuntemattomasta syystä 17 sivua valomiekkafaktaa. Don Sanchon voimalla olin hengessä mukana hänen kertoessaan tuntemattomille ohikulkijoille rautaista faktaa. Tiesittekö muuten, että Yoda taisteli Count Dookua vastaan valomiekkailutyylillä numero neljä? Joidenkin tietämättömien junttien kohdalla oli pakko aloittaa ihan alkeista, kuten mestari Yodan kuvasta ja Star Wars -historialla. Illan viimeinen esittelytilaisuus kohdistui poliiseille, jotka onneksemme olivatkin varsin innokkaita ja hikisiä nörttejä.

Don Sancho on Alkon virtsanpylväs. Voinen antaa Espanjalle anteeksi härkätaistelun, Real Madridin ja fasismin pelkästään Don Sanchon vuoksi. On kansainvälisen tason kulttuuriteko tuoda niin helposti uppoava alle viiden euron punaviini Suomeen. Don Sancho on saavuttanut tuttavapiirissäni häikäisevän suosion. Mitä se kertoo punaviinistä, mitä se kertoo tuttavapiiristäni, se on teidän päätettävissänne. Haluaisin vielä lopuksi kertoa, että The Shadows of the Empire -kirjassa kerrotaan, että Luke Skywalker rakensi itse valosapeliinsa energiakristallin Obi-Wanin Tatooinen kämpästä löytyneiden ohjeiden ja ainesten avulla.

4/5

Published in: on 3.5. 2007 at 20:18  Comments (2)