Suoritushumalan alkeet

Keskikesän juhla oli ovella. Minä olin Alkon ovella. Juhannusviinien ostaminen ei ollut mikään helppo homma, sillä tällä kertaa halusin panostaa laatuun, ts. hinta yli 5,50 euroa. Punaviiniksi valitsin chileläisen Serenata Cabernet Sauvignonin (5,69 €), mutta herra Hyde sai minut ostamaan myös Väkevää Päärynäviiniä (Suomi, 4,98 €). Eikä varmaan tarvitse erikseen mainita, että ostin myös pullon Koskenkorvaa.

Mitä on suomalaisen miehekkään miehen juhannus? Se on sitä, että ostetaan kaksi koria Karjalaa ja Suomiviinaa, ajetaan perheen kanssa omalla autolla Etelä-Savoon mökille, vedetään känni, grillataan makkaraa, poltetaan punaista norttia, lämmitetään rantasauna, pistetään naapurin 17-vuotias friidu paksuksi, haukutaan akat, uhotaan alasti ja lopuksi hukutaan. Koska miehekkyyteni on kuitenkin ollut viime aikoina kyseenalaista, en näin tehnyt, vaan jäin rakkaaseen pääkaupunkiimme vetämään rehellisen neljän päivän rännin.

Serenata korkattiin jo torstaina. Alkumaku on hyökkäävä. Siihen verrattuna jälkimaku vastaa kuitenkin ydinsotaa. Kullin maku oli vahvasti läsnä. Chileläiset halpisviinit ovat tähän mennessä olleet varsin onnistuneita kokeiluja, mutta Serenata menetti uskoni tuohon viinien luvattuun maahan. Viini on ehdottomasti kauheimpia alle kuuden euron punaviinejä, mitä olen siemaillut. Ja olin vieläpä valmiiksi kännissä korkkaushetkellä!

En antanut epäonnistuneen kokeilun hillitä itseäni, vaan lähdin avoimin mielin juomaan seuraavana päivänä kossua, olutta ja päärynäviiniä. Väkevä Päärynäviini oli onnistunut valinta, sillä juotuani sen äärimmäisen nopeasti pääsin ihanteelliseen humalatilaan, joka ei vaatinut edes väkeviä seurakseen. Viinin mausta ei ole juurikaan muistikuvia. Tulipahan jälleen todistettua, ettei humalaisia ihmisiä ja trampoliinia saisi päästää lähietäisyydelle. Noudatimme sentään jotain suomalaisia juhannusperinteitä, sillä kolme eri ihmistä vuoti verta ja yhden jalkaa piti käydä kuvauttamassa ensiavussa.

Join vielä kaksi seuraavaa päivää kossua ja olutta vahingossa. Sunnuntaina tulin kokeilleeksi minulle uutta päihtymistyyliä: suoritushumalaa. Suoritushumalan aikana ei saa hymyillä liikaa, jos lainkaan. Nauraminen enteilee jo epäonnistumista. Humaltuminen humaltumisen takia on suoritushumalan päätavoite. Suoritushumalani saavutin tekemällä oman ennätykseni: ”nautin” yli kymmenen olutta ja hieman konjakkia reilun kolmen tunnin aikana. Yhden oluen juomiseen käytettävä aika täytyi laskelmoida tarkasti. Alussa se ei vaatinut kuin viitisen minuuttia, mutta lopussa ote pääsi vähän lipsumaan. Matka on siis vielä pitkä täydelliseen suoritushumalaan. Täysin onnistunut lopputulos vaatii ankaraa treeniä ja tinkimistä toissijaisista asioista, kuten ihmissuhteista, työelämästä ja vuokranmaksusta.

Juhannus pähkinänkuoressa: Serenata Cabernet Sauvignon maistuu kullilta ja Väkevästä Päärynäviinistä pääsee tukevaan känniin. Näiden havaintojen saaminen oli melkoinen fyysinen koettelemus, joten parempi antaa niille arvoa.